Olisiko aika oppia sanomaan "Ei"?

Vituttaa ja ahdistaa. Taas on viikko vasta aluillaan, ja tiedossa on mielettömästi kaloreita. Puhumattakaan siitä, että vaikka olen viime aikoina vähentänyt syömisiä huomattavasti, paino on vaan pikkuhiljaa kivunnut taas melkein 53 kiloon, tarkalleen ottaen aamupaino oli taas 52,8. Vitun vittu.

Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Lisätä tupakointia, ruveta kasvissyöjäksi vai paastota ja sitten sortua taas? Nukkua enemmän? Hankkia koira lenkitettäväksi? Vai alanko ihan  oikeasti rankaisemaan itseäni, aina kun  vaa'an lukema ei ole laskenut? Varmaankin helpointa olisi opetella kieltäytymään kaikesta, kuten otsikossakin pohdiskelen. Taitaa jäädä yritykseksi...

Luin muuten Iltapaskasta, että on terveempää olla urheilullinen ja lihava, kuin laiha ja laiska. Onhan siinä varmaan jonkun verran perää, liikkumattomuushan on yksi kaikkein pahimmista terveysriskeistä. Ja kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä.

Olen taas alkanut käydä aktiivisesti eräällä ihanalla foorumilla (osa teistä varmaankin tietää mistä puhun), ja olen huomannut että se auttaa minua murheissani hyvin paljon. Se on erittäin motivoiva. Vertaistuki on ehkä kaikista parhainta tukea, mitä ihminen voikaan saada. Ainakin minun mielestäni. Taidanpa laittaa tähän vähän thinspoa ja sanoa teille kaikille, joilla on jotain ongelmia, ihan millaisia vaan: uskokaa itseenne ja etsikää tukevia ihmisiä ympärillenne. Ei niinkään ole väliä, löydätkö tukijoukkosi ympäriltä olevista ihmisistä, vai netin uumenista. Kunhan vain löydät.

Siinäpä teille ja ennen kaikkea itselleni.