lauantai 5. joulukuuta 2015

Aikaa kuluu ja haave pysyy samana

Olen kirjoittanut viimeksi yli vuosi sitten. Mitä silloin tapahtui? En kykene muistamaan. Tällä hetkellä päivät muutenkin sulautuvat toisiinsa ja samat tapahtumat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen.

Haluaisin kuunnella surullisia lauluja, niitä samoja, joista sain vuosia sitten suunnattoman paljon voimaa ja motivaatiota syömättömyyteen ja pitkille juoksulenkeille. Jostain syystä ne laulut tuntuvat nykyisin naurettavilta, naiiveilta ja mitäänsanomattomilta. Nykyisin tarvitsen lauluja, joissa vihataan kaikkea ja kaikkia.

Positiivista elämässä on se, että painoni on vakiintunut aamuisin vaa'an lukemaan 49. Se tuntuu hyvältä. Olen edelleenkin varma siitä, että elämäni laatu nousee sitä mukaa mitä paino putoaa. Olen joskus miettinyt, miksi painoni on minulle niin tärkeä asia, Se on yksinkertaista. Jos olen pieni, minulta ei vaadita niin paljon. Saan kaikkien sympatiat, jos olen pieni ja hento. Itsekkyys on perisyntini.

Nykyisin en käy enää syömässä koulussa. Välttelen syömistä myös silloin, kun olen yksin. Voin syödä mandariineja tai porkkanoita niin paljon kuin jaksan, mutta leipärajana on kaksi palaa. Kahvia pyrin juomaan niin paljon kuin jaksan. Paheeni ovat karkit ja leivokset, mutta jos talossa ei ole makeaa niin ei sitä silloin tule syötyä. Yksinkertaista.

Syömiset ovat siis jotenkuten hallinnassa, mutta pitäisi yrittää liikkua enemmän. Olisi mukava olla kiinteämpi, eikä tällainen laihaläski, jonka käsivarsiallit hyllyvät tiukissa topeissa. Vihaan kuitenkin sellaisia näkyviä ja erottuvia lihaksia. En siis halua mukaan fitness-buumiin sillä tavalla. Pakko myöntää että niillä salikissoilla on itsekuria. Sitä ihailen.

Toivottavasti en taas unohda tänne kirjoittamista vuodeksi. Kirjoittaminen jäsentää ajatusvirtaa.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Väsymys

Minua väsyttää jostain syystä todella paljon. Eilenkin tein perusjumppaa about puoli tuntia, ja seurauksena oli myöhemmin nukahtaminen kesken kirjan lukemisen. Yleensä en koskaan nukahda kesken kirjan tai telkkarin katsomisen. En tiedä johtuu yleinen väsymys syömisten yhtäkkisestä vähentämisestä, auringosta, liikunnan lisäämisestä vai jostain muusta. Tuntuu että joka päivä on pakko nukkua päiväunet. Melko ikävää.

Turha ja sisällötön postaus. Nukuttaa nytkin niin paljon, että tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle. Jatkuva torkkuminen on kuitenkin ihan paskaa, haluaisin tehdä otakin järkevää. Höh.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Lämmin päivä

Suunnittelimme viikonloppuna, että tämä keskiviikko olisi hieno päivä mennä rannalle. Äsken kuitenkin kokeilin neljä vuotta sitten ostettuja bikineitäni, eikä näky oikein miellyttänyt minua. En minä tämän näköisenä voi mennä rannalle, tai en ainakaan voi käyttää bikineitä -- vielä. Jos saisin painon pikaisesti alkamaan nelosella, ehkä sitten voisin olla rauhallisin mielin siellä.

Tässä muutamia kauniita bikinivartaloita.





Tuo alimmainen on suosikkini. Todella kaunis vartalo ja hienot bikinit! Eivät varmaan sopisi minun vartalotyypilleni... Joka on luokkaa päärynä.



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Olen vielä olemassa.

Elämässäni on ollut viime vuoden aikana paljon ylä- ja alamäkiä. Sellaisia, joiden takia olen melkeinpä unohtanut blogini kokonaan. Saa nähdä, tuleeko tähän säälittävän satunnaiseen postaustahtiini muutosta koskaan.

Kun postasin "aktiivisesti", elämässäni ei ollut oikeastaan mitään sisältöä murehtimisen ja painon lisäksi. Olin koko ajan yksin ajatusteni kanssa. Sitten jokin sai minut piristymään: elämääni tuli muitakin asioita kuin se, miltä mahani näyttää tai mikä luku vaakaan ilmestyisi aamulla.

Vaikka elämäni on muuttunut huomattavasti, muistan vielä vanhat ajatukseni. Etsin edelleen kuvia hoikista ihmisistä ja huokaan: "Niin kaunis." Luen parin vuoden takaisia päiväkirjamerkintöjä ja mietin, miten sain painon niin alas yhdessä vaiheessa -- 45 kiloakin on tosi vähän! En kuitenkaan tee mitään konkreettista laihduttamisen suhteen. Peilistä tuijottaa nyt ihan tavallisen näköinen nuori nainen, mutta toisaalta murhetta herättäviä kohtia löytyy vielä. En kuitenkaan jää mässäilemään huonoilla ruumiinosillani, vaan yritän keskittyä enemmän niihin joista pidän -- eli mihin? En oikeastaan tiedä. Jumalauta, en oikeasti vieläkään erityisemmin pidä mistään vartalossani. Löllöallit, pienet tissit, pömpöttävä maha, selluliittiperse, kummalliset sääret. Tiedostan kuitenkin, kuinka naurettavalta ajatukseni kuulostavat ääneen sanottuina. Painoni on edelleenkin se samainen 52 kiloa. Enpähän ainakaan ole lihonut, jos jotain positiivista täytyy sanoa. Haaveenani silti on vieläkin ihana, keijumainen, siro vartalo!

Minä aion kokeilla tätä uudestaan.


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Viikonloppuhaasteeni!

Paastopäivä numero yksi meneillään (sillä perjantainahan alkaa viikonloppu). Juon vihreää teetä ja en ole vielä syönyt mitään, meinasin yrittää koko päivän samalla linjalla. Jos kuitenkin tulee liian heikko olo, niin nappaan pari mandariinia ruuaksi.

En ole yhtään varma, kestänkö myös lauantain ja sunnuntain tällä linjalla, mutta ainakin teen parhaani. Vatsalihastreeni alkaa jo pikku hiljaa tuottaa (näkymättömiä) tuloksia: jaksan tehdä pidempiä sarjoja ja kauemmin. Jee. Aamupaino oli taas luokkaa lihava, en kehtaa edes kirjoittaa sitä tähän.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Jumahdus lukuun 51

Joo, huonosti menee. Niin kuin aina nykyisin. Odotan kevättä ja kesää niin paljon! Aion mennä heti juoksulenkille kun ilma edes vähän näyttää keväiseltä, minut kestävältä. Olen niin sokerista tehty, etten halua juosta kylmässä pakkasessa tai lumimyräkässä. En vaan saa itseäni juoksemaan jos maassa on lunta. Ja varsinkin nyt, kun kunto on romahtanut nollaan. Olen miettinyt salille menoa niin moneen otteeseen, että kohta varmaan pitää käydä sekin kokeilemassa. Asiassa on vain yksi mutta. Vihaan kuntoilla muiden nähden. Olen nolo, lihava ja hikinen.

Tämän päivän syömiset:
Kaksi tomaattia
Kahvia, mustana
Jotain kuusi näkkäriä..........
Mehua, paljon.

Ainakin yritän syödä joten kuten terveellisesti. Vaikkakin tuntuu, että tuollaisilla syömisillä repsahtamisvaara vaan kasvaa. Sitten kun repsahdan, repsahdankin kunnolla. Huokaus.