Yngh

"Lälällällääläääskiiiiiiii", tuntuu turvonnut mahani huutavan. En syö tänään enää mitään, koska sorruin Tupla-patukkaan :(

Pitää tutkia taas viime syksyn thinspo-vihkostani... Jospa siitä saisi jotain motivaatiota irti.

Syvä huokaus

Eilen makasin lähes koko päivän. En syönyt mitään, mutta eipä siitä ollut mitään hyötyä; tapauksessani paasto tarvitsee liikkumista ollakseen tehokas. Tällä viikolla minusta on tuntunut kuin olisin aivan yksin. Vaikka periaatteessa minulla on lauma kavereita ympärilläni. Tuntuu kuin kenellään ei olisi aikaa minulle, olen kuin ilmaa kaikille... Mutta olen tajunnut toisenkin asian. Eristyneisyys helpottaa oloani. Minun ei tarvitse selittää mitään kellekään. Ah, tyhjyyden tunnetta.

Jos olisin kameleiden seurassa, he ihmettelisivät syömättömyyttä. Eilenkin, kun kerroin että minua on heikottanut koko päivän, alkoi kauhea utelu: "Mitä olet syönyt tänään - et mitään, nyt sun on pakko syödä edes jotain! Ota leipä. Ota nyt! Sen on pakko johtua siitä ettet ole syönyt tänään tarpeeksi, et edes ottanut yöllä sitä pitsaa vaikka muut ottivat! Kannattaisi syödä ryyppäämistä ennen ja sen jälkeen!!!" Miten he muka ymmärtäisivät itselleni tekemää lupausta; ei humalamässyä, ei ennen eikä jälkeen juomisen. Alkoholissa on ihan riittävästi kaloreita...

Tänään, sunnuntaina, luokseni pitäsi tulla pieni joukko ihmisiä, joita en ole näyhnyt pitkään aikaan. Juuri nyt koko ajatus heistä kuvottaa minua. En tiedä miksi. Ovathan he ystäviäni, jollain tapaa, mutta en jaksaisi heidän typeriä juttuja tietokoneista tai kaikesta muusta epäkiinnostavasta paskasta. Olen joutunut erilleen heistä ja heidän ajatusmaailmastaan, joka oli joskus osa minunkin ajatusmaailmaani. Turhauttavaa. Tekisi mieli perua koko paska.

Minua pelottaa vähäsen. Syyskuu lähenee koko ajan - uusi kaupunki, uudet ihmiset. Ehkä juuri tulevan muutoksen takia haluan luoda ympärilleni muuria suojaksi entisestä elämästäni; sillä mitä rakkaampaa kaikki on, sitä vaikeampaa siitä on päästää irti. Kukaan ei tunnu tajuavan ajattelutapaani, enkä aio alkaa selittämään sitä kellekään. Märehdin yksinäni kaikkea paskaa, toivottavasti en tukehdu.

Taidan listata elämääni

Ajattelin alkaa tekemään listoja. Listoja, joiden avulla saattaisin pystyä kontrolloimaan itseäni paremmin. Mielessä ovat lähinnä pyörineet "to do" -tyyppinen Tehtävälista, Ehdottoman kieltäytymisen lista, Sallittua -lista ja Rangaistavien tekojen lista.

Tehtävälista sisältäisi lähinnä päivittäiseen liikkumiseen liittyviä asioita: jos eläisin vielä viime syksyä, tähän kuuluisi joka aamuinen juoksulenkki.

Ehdottoman kieltäytymisen listalle kuuluisi kaloripitoisia tai ahmimishimon laukaisevia (ruoka-)aineita, kuten jugurtin ja sämpylät. Sekä suklaan.

Sallittua -lista pitäisi sisällään kevyt limut, ja ehkä salmiakit. Ne pienen pienet pussit. En muuten allekirjoita tätä uutista, minulla ainakin kevyt kola auttaa kaikkeen makeanhimoon!

Tekoja, joista rangaistaan, ovat esimerkiksi useamman kuin yhden leivän päivät, yli 1200 kalorin päivät. Tai kalorirajasta en vielä sano mitään, voisin ottaa jonkun perusteellisen dieettikokeilun käyttöön...

Paino on muuten noussut 51 kiloon, voihan paska. Sen siitä saa, kun ei liiku lähes yhtään ja kontrolli pettää.. :(

"Syötä tekopirteä otsikko tähän"

Tämä päivä on mennyt suhteellisen hyvin, jos ottaa huomioon sen että olen vähäsen vielä topilaana. Muutaman päivänkin sairastaminen vie voimat, enkä ole sen kummemmin jaksanut pohtia syömisiä. Paitsi että olen huomannut, miten viinakset ovat taas kerran maistuneet turhankin hyvin...

Viikonloppuna meni taas överiksi. On minulla surullinen ja mielikuvitukseton elämä; se koostuu paastoyrityksistä sekä seuraavan viikonlopun kännien malttamattomasta odotuksesta. Kaiken lisäksi olen alkanut polttaa. Säännöllisesti. Hyi helvetti.



Mutta hei, olen saanut uusia lukijoita! :)

Syömiset ovat menneet vähän niin ja näin. Aina sama peruskuvio toistuu uudestaan ja uudestaan; asunnolla paastoaisin helposti viikon putkeen, kotona kaikki karkaa käsistä.

Tuntuu taas vaihteeksi tältä.

Mutta. Halusin kirjoittaa lyhyesti suhtautumisestani lapsiin ja niiden hankkimiseen sitten joskus, eli ei koskaan. Lapset ovat ihania - niin kauan kun eivät ole omia. Sitä paitsi maailma on muutenkin ylikansoittunut! Haluaisin steriiliksi, etten pystyisi vahingossakaan tulemaan raskaaksi. Olen myös aborttimyönteinen, sillä naisella pitäisi olla oikeus siihen jos ehkäisy jostain syystä epäonnistuu. Kännissä ilman kumia onkin sitten ihan eri juttu. Pitää kantaa vastuu sekoilluistaan.

Jos joskus löydän unelmapoikaystäväehdokkaan, toivon hänen ajattelevan samoin. Itsekäs elämä on "se mun juttu"! Tahdon mennä minne haluan, ilman lapsia riippumassa jaloissa. Ison perheen lapsena tiedän, että kaikki perhematkat tulisivat olemaan yhtä helvettiä. Lasten takia pitäisi myös ryhtyä raittiimmaksi, enkä voisi luopua kuningas Alkoholista missään vaiheessa, alkoholisti kun melkein olen.