Ärsytyksen purkamista

Teki mieli kirjoittaa toinen postaus heti samana päivänä, koska eräs ystäväni ärsyttää minua suuresti. Tiedäntiedän; on kamalaa puhua toisen selän takana, mutta ainakaan en kerro tästä muulle kaveriporukalle. Lasketaanko tämä siis paskanpuhumiseksi? 

Totta puhuen rakastan kaikkia kavereitani, myös tätä yhtä. Meillä on aina hauskaa ja olemme hyvin samanhenkisiä ihmisiä. Kuitenkin viime aikoina minusta on alkanut tuntua ulkopuoliselta: itse kerron kaikki asiani (ihmissuhdeongelmat ynnä muut hassut sekoiluni) tälle kyseiselle ihmiselle, mutta hän ei vuorostaan kerro minulle mitään. Hän tunkee luokseni kännissä yöksi ja levittelee salaisuuksiani muulle kaveriporukalle, vaikka olen olettanut asioitten pysyvän vain meidän kahden välillä.
Pakko kuitekin sanoa hänestä jotain positiivistakin: hän on thinspiraationi numero yksi. Voisin vaikka lyödä vetoa, että hän painaa alle 47 kiloa, vaikka on saman pituinen kuin minä. Haluan olla laihempi kuin hän, sillä hänellä on vittumainen tapa valittaa "liian terävistä luistaan" ja liian löysistä vaatteistaan. Juuri tuo huomionhakuinen valittaminen saa pinnani kiristymään. Hän myöskin aina voivottelee, esimerkiksi kuinka ei jaksa syödä ostamaansa vanukasta loppuun asti. No miksi se saatanan vanukas piti sitten ostaa?! Olisipa minullakin yhtä huono ruokahalu...
Tein päätöksen. Jos kaverini vielä jatkaa tuon tyyppistä käyttäytymistä, kerron tuntemuksistani hänelle päin naamaa. Onhan se ainakin reilumpaa kuin selkään puukottaminen?

Painoin tänä aamuna 52,4 kiloa. Olen lihonut talven aikana takaisin vuoden takaiseen mursukroppaani, ja se on surullista. Viime syksynä kavahdin vaa'an lukemaa ja sain jostan ihmeesta kauheasti motivaatiota. Aloitin erilaisia dieettejä ja vein ne kunnialla loppuun saakka. Katsoin Suurinta pudottajaa ja juoksin joka aamu pitkän lenkin. Tiputin kolmen kuukauden aikana lähes kymmenen kiloa.
Se olkoon tavoitteenani nytkin!