Kuvassa herkkua

Aloitan karkkilakon, joka koskee erityisesti joulunamusia.

EI KONVEHTEJA, EI SUKLAATA, EI EDES VIHREITÄ KUULIA. 

Hedelmät ja marjat toimikoot niiden korvikkeina, saa nähdä onnistuuko. Ainakin aion yrittää.

OHO

MITÄ VITTUA TAPAHTUU???

Juuri eilen angstasin painonnousua ja kieriskelin itsesäälissä. Tänä aamuna vaakani päätti valehdella, koska en keksi muutakaan syytä ilmiölle: lukema oli  49,2!!!!!!!!!!!! AAAAAAAWWWWYEEEEAAAAAH!

Tästä ei voi mennä kuin alaspäin..?

Aaaaaaa, voi saatana!!! Aamupaino on noussut ihan liian paljon, eikä vielä edes ole joulu... En millään haluaisi poistaa äksiä kympin tyttö taulukosta, mutta pakko kai se on... Lukema oli aamulla 51,4 - yhyy, miksen saa pidettyä itseäni kurissa?!

Pakko ryhdistäytyä. Pakko ruveta juomaan vitusti kahvia tai jotain. Tämä minun syömiseni ei edes johdu nälästä, vaan siitä ettei minulla ole muutakaan tekemistä ja kas, huomaan taas nakertavani ruisleipää. Mutta tästä päivästä lähtien asioihin tulee muutos. Varmasti tulee, sillä aloitan leipälakon ja alan harjoittamaan mielenhallintaa.

Dieetit vaihtoon!

Kaikki varmaankin tietävät sarjan Dieetit vaihtoon! -sarjan. Minä olen ihan koukussa siihen! Vaikkakin pakko on myöntää, että ohjelma on aika moraaliton. Mielestäni ylipainoisia syyllistetään oikein olan takaa ja laihoja vain varovasti silitellään. Ja vaikka tarkoituksena on herättää vastaparit syömään järkevästi, inhottaa sellainen ruuan tuhlaus: kaikki sekoittuvat oksettavaksi mömmöksi putkeen eikä ruokaa voi käyttää enää.

Vertaan itseäni joka kerta laihempaan osapuoleen, mietin miltä minun putkeni näyttäisi. Myös syömishäiriöisten koettelemusten seuraaminen on viihdyttävää ja opettavaistakin, silloin huomaan ettei minun elämäni edes pyöri ruuan ympärillä ja olen vain tällainen wannabe-anailija... Jossain määrin masentavaa, mutta toisaalta saan jokaisen jakson jälkeen lisää motivaatiota tulla kroppaihanteeni kaltaiseksi.

Ohjelma siis sisältää myös suuren määrän reverseä. Tunnen kuvotuksta ja sääliä, kun ruutuun pamahtaa sairaanloisen ylipainoisia ihmisiä pesemässä itseään ihopoimujen välistä, tai niitä jotka eivät voi enää itse liikkua ja joita hoitajat joutuvat kääntämään  sängyissään kahdesti päivässä kuin jotakin kyljystä grillissä. Jos minä olisin niin lihava, varmaan tappaisin itseni.

Laiheliini naiset eivät herätä minussa samanlaista kauhistelun halua kuin laihat miehet, mutta lihavat aina vähän järkyttävät, olipa henkilö kumpaa sukupuolta tahansa. Toivottavasti en saa nyt kamalasti paskaa niskaani tästä, anteeksi kaikenkokoiset oliot.

En pidä tästä tosiseikasta itsessäni, sillä lihavuus ei tee ihmisestä sen huonompaa, mutta toisaalta yksi eniten käyttämistäni haukkumasanoista on "vitun läski". Onkohan sana noussut käyttööni vain itseparjauksen vuoksi, vai onko ympäristöllä ollut taas näppinsä pelissä?

 En voi olla tunnustamatta tässä, että kaveriporukkamme yleisimpiin puheenaiheisiin kuuluu "Se ja se on taas lihonut/laihtunut" tai "Voi vittu, MeNaisissa oli niin ärsyttävä juttu eräästä ylipainoisesta ihmisestä, miksei se tee jotain painolleen?". Mikä meitä oikein vaivaa? Painiskelemme itse samankaltaisten asioiden kanssa ja tiedämme, miltä tuntuu kun itseinho valtaa mielen eikä voi lähteä ulos kämpästä, koska näyttää niin ällöttävältä, mutta silti asioilla mässäily ja toisten parjaaminen vaan jatkuu.

Dieetit vaihtoon! -ohjelmassa myös metsästetään täydellistä vartaloa, keinoja kaihtamatta. Kenellä tavallisella tallaajalla on oikeasti varaa mennä jumalattoman kalliisiin hoitoihin, joita kaiken lisäksi tarvitaan kymmeniä kertoja ennen kuin se sentti katoaa kupeilta? Yleensähän vielä tohtori määrää noudattamaan tietynlaista ruokavalioa, jotta tulokset olisivat mahdollisimman hyviä. Huijausta, sanon minä.

Oletteko te katsoneet kyseistä ohjelmaa? Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä.

Maanantai

Jostain kumman syystä minua on ahdistanut tänään ihan kamalasti. Semmoinen levoton-ahdistunut-olo, en voi pysyä paikallani hetkeäkään, vaan vaellan huoneesta toiseen ja haahuilen ympäriinsä.

Viikonloppu oli ihan kiva, en edes syönyt niin paljon kuin pelolla aavistelin kotiin lähtiessäni perjantaina. Krapulamätöt jäivät syömättä, enkä juonut niin paljoa kuin normaalisti. Häpeäkseni on kuitenkin todettava, että leipä on saanut taas jalansijan syömisiini - enkä voi vastustaa sitä aaaghhghgaagh. Ärsyttävää. Meni niin hienosti ilman leipää. En haluaisi korvata sitä kuitenkaan esim. tupakalla, mutta pakko kai olisi harkita sellaista siirtoa.

Anteeksi tämä ihmeellinen postaus, ei riitä mielenkiinto järkevään ajatteluun ja jotain halusin joka tapauksessa julkaista...

Kilokaloreita tullut tänään noin miljoona. Ei mulla muuta.

Paskaa kaikki taas kerran

Kaikki menee pilalle, läskiksi.
Vituttaa,
armottomasti.

En tahdo juhlia joulua,
koska minulla ei ole rahaa, eikä halua nähdä ketään niin sanottua läheistä.
Oikeastaan välitän vain itsestäni ja läskeistäni,
Siksi läheiseni ovat vain niin sanottuja.
Sillä olenhan minä itse useampi persoona, joka rasvamolekyylini tiedostaa olemassaolonsa. Massaolonsa.

En tahtoisi syödä, mutta syön silti, ihan huomaamattani.
En ehdi edes ajatella, kun suuni onkin jo pureskelemassa.
Syön vain ja kuvittelen kuinka ruoka matkaa kohti mahalaukkua ja muuntuu läskirenkaaksi vatsan ympärille.
Ja sitten teen vatsalihaksia peläten äskeistä toteamusta.

Niinpä niin, kaikki on mennyt huonosti. Aamupaino ei ala enää nelosella ja se tosiseikka meinaa murtaa minut täysin... Liikaa pikkujouluja, liikaa alkoholikaloreita, liian heikko itsekuri, liika ujous, liika ajattelu. Minä itse olen liikaa tällä hetkellä. En halua edelleenkään ulkoilla, sillä kylmyys ei ole ystäväni. Aarght, miksi teen kaiken itselleni niin vaikeaksi!? Olisipa taas kesä tai edes kevät, että voisin kaivaa lenkkitossut komeron syövereistä ja juosta ulkona ilman keuhkotaudin pelkoa. Pitäisi ehkä yrittää lopettaa ruuanlaitto, mutta se on vaan niin mukavaa. Ehkäpä ostan itselleni jonkun Vähäkalorisia ruokia -keittökirjan tai jotain muuta vastaavaa... Ääh.