Hallinnan hallusinaatio?

Minusta on alkanut vihdoinkin tuntua siltä, että olen niskan päällä. Menen kauppaan, ohitan karkkihyllyn, leipien kohdalla kiihdytän ja pysähdyn vasta ruisleipien kohdalla. Tai näkkäreiden, jos sille päälle satun. Ruokavalioni on koostunut nyt lähinnä proteiinirahkoista, hedelmistä, purkasta, kurkkupastilleista, vihreästä teestä ja kahvista. Tupakkahan ei ole ruokaa. Yritän siis vältellä leipää (vaikka kuidut ovatkin elintärkeitä elimistölle ja rakastan ruisleipää), juustoa ja karkkia. En ole mikään kasvissyöjä, mutta olen viime aikoina alkanut pitää ajatusta yhä parempana.

En kykenisi elämään ilman maitotuotteita tai kananmunaa, joten luulisin että voisin ryhtyä lakto-ovo-vegetaristiksi. Kala on hyvää, mutta en himoitse sitä samalla tavalla kuin rahkaa, jugurtteja tai kaakaota. Kananmuna jäisi ruokavaliooni, koska en osaa korvata sitä leipomisessa - kaiken maailman leivonnaiset ovat lähellä sydäntäni; eivät ehkä kalorimääriltään, vaan se itse valmistaminen. Leipominen on niin rentouttavaa ja kättensä tuloksen näkee lähes välittömästi. Ah.

Otsikossa mainitaan hallusinaatio siksi, etten ole varma olenko sittenkään vahvempi osapuoli tässä pelissä. Ehkä tämä tunne kestää vain hetken ja sorrun nopeammin kuin uskonkaan. Mutta pakko mainita tämä seikka, ehkä hieman ylpeillenkin: en juonut pisaraakaan alkoholia viime viikonloppuna. Ei siis ainuttakaan kaloria kroppani uumeniin päässyt pullon suulta. Hyvä minä. Ja aamulla vaa'an lukema oli 50,8 kg. Kaiken lisäksi sain jonkun ihme valaistuksen hetki sitten; ihmiskroppa on tehty liikkumaan. Liikkumisen tuottama kipu lihaksissa on vahvistavaa, miettikää nyt. Eilisen juoksulenkin ansiosta huomenna pystyn juoksemaan saman lenkin piirun verran lujempaa. Se kipu on jotenkin ihanaa.
Minä pystyn tähän.