Väsymys

Minua väsyttää jostain syystä todella paljon. Eilenkin tein perusjumppaa about puoli tuntia, ja seurauksena oli myöhemmin nukahtaminen kesken kirjan lukemisen. Yleensä en koskaan nukahda kesken kirjan tai telkkarin katsomisen. En tiedä johtuu yleinen väsymys syömisten yhtäkkisestä vähentämisestä, auringosta, liikunnan lisäämisestä vai jostain muusta. Tuntuu että joka päivä on pakko nukkua päiväunet. Melko ikävää.

Turha ja sisällötön postaus. Nukuttaa nytkin niin paljon, että tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle. Jatkuva torkkuminen on kuitenkin ihan paskaa, haluaisin tehdä otakin järkevää. Höh.

Lämmin päivä

Suunnittelimme viikonloppuna, että tämä keskiviikko olisi hieno päivä mennä rannalle. Äsken kuitenkin kokeilin neljä vuotta sitten ostettuja bikineitäni, eikä näky oikein miellyttänyt minua. En minä tämän näköisenä voi mennä rannalle, tai en ainakaan voi käyttää bikineitä -- vielä. Jos saisin painon pikaisesti alkamaan nelosella, ehkä sitten voisin olla rauhallisin mielin siellä.

Tässä muutamia kauniita bikinivartaloita.

Tuo alimmainen on suosikkini. Todella kaunis vartalo ja hienot bikinit! Eivät varmaan sopisi minun vartalotyypilleni... Joka on luokkaa päärynä.

Olen vielä olemassa.

Elämässäni on ollut viime vuoden aikana paljon ylä- ja alamäkiä. Sellaisia, joiden takia olen melkeinpä unohtanut blogini kokonaan. Saa nähdä, tuleeko tähän säälittävän satunnaiseen postaustahtiini muutosta koskaan.

Kun postasin "aktiivisesti", elämässäni ei ollut oikeastaan mitään sisältöä murehtimisen ja painon lisäksi. Olin koko ajan yksin ajatusteni kanssa. Sitten jokin sai minut piristymään: elämääni tuli muitakin asioita kuin se, miltä mahani näyttää tai mikä luku vaakaan ilmestyisi aamulla.

Vaikka elämäni on muuttunut huomattavasti, muistan vielä vanhat ajatukseni. Etsin edelleen kuvia hoikista ihmisistä ja huokaan: "Niin kaunis." Luen parin vuoden takaisia päiväkirjamerkintöjä ja mietin, miten sain painon niin alas yhdessä vaiheessa -- 45 kiloakin on tosi vähän! En kuitenkaan tee mitään konkreettista laihduttamisen suhteen. Peilistä tuijottaa nyt ihan tavallisen näköinen nuori nainen, mutta toisaalta murhetta herättäviä kohtia löytyy vielä. En kuitenkaan jää mässäilemään huonoilla ruumiinosillani, vaan yritän keskittyä enemmän niihin joista pidän -- eli mihin? En oikeastaan tiedä. Jumalauta, en oikeasti vieläkään erityisemmin pidä mistään vartalossani. Löllöallit, pienet tissit, pömpöttävä maha, selluliittiperse, kummalliset sääret. Tiedostan kuitenkin, kuinka naurettavalta ajatukseni kuulostavat ääneen sanottuina. Painoni on edelleenkin se samainen 52 kiloa. Enpähän ainakaan ole lihonut, jos jotain positiivista täytyy sanoa. Haaveenani silti on vieläkin ihana, keijumainen, siro vartalo!

Minä aion kokeilla tätä uudestaan.