Vallitseva tunnetila juuri nyt. Olen epäonnistunut, ja se saa häpeän punan nousemaan poskilleni. Lakkiaisissa tuli mässäiltyä kamalasti, eikä alkoholillinen ilta tosiaankaan helpottanut syyllisyyttä häpeän tuntemisesta. Kuinka kumma ihmisen mielen täytyy olla, että häpeää syömisestä seuraavaa syyllisyyttä ? Eikö se ole oikeastaan positiivinen asia? Ei syyllisyyttä ahmimisesta saa hävetä, sillä tarpeeksi suuri häpeä saa asiat (ja kilot) liikkeelle. Motivoivaa häpeää, katsokaas.
Asiasta toiseen, olen läskistynyt :( Painoin AAMULLA 52,4 kg... Ei tuntuisi niin pahalta jos se olisi iltapaino!
This post need more thinspiration...
 |
Päivän tavoiteruokavalio, otan vapauden lisätä kahvia tuohon :P
|
On sydäntä riipaisevaa poistaa yksi rasteistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti