Juhannus

Eilen olimme juhlistamassa juhannusta. Harmi vaan kun se ei eronnut tavallisesta viikonloppuryyppäämisestä mitenkään. Olin ihan humalassa, mutta en tehnyt tällä kertaa mitään hävettävää... Paitsi suutuin kamuilleni mitättömästä syystä ja aamulla oli pakko soittaa anteeksipyynnöt molemmille. He siis olivat selvinpäin ja tahtoivat viedä minut autolla kotiin, vaikka itse olisin halunnut kävellä. Sain jonkun ihme kohtauksen ja raivoisin tavalla jolla en ole raivonnut koskaan aiemmin. En halua käyttäytyä enää koskaan niin kavereitani kohtaa.
Eilisen takia minulla oli kaamea krapula, nyt vasta sain kömmittyä sängystä. Plussaa on se, että vaaka näytti 49,8; enhän ole syönyt tänään mitään. Hymyilen.

Angst

Vitun 52 :(

Turhaa

Turhauttaa. En ole käynyt vaa'alla viikkoihin, perseeni on täytynyt vain levitä entisestään. Miksi juuri nyt juhannuksen alla? Pitäisi olla rantakunnossa (jonka väitetään olevan myytti), mutta mahan seudulle on kertynyt rasvainen pelastusrengas... Ehkä uskaltautuisin ottamaan tilannekuvaa kropastani. Tuntuu vaan pelottavalta ajatella, entä jos joku tunnistaa minut alusvaatteista tms. Vainoharhaista. Mietin myös sopivia eväsvaihtoehtoja töihin, olen alkanut kallistua hedelmien puoleen... Kertokaa ihmeessä jotain vinkkejä!

Häpeä

Vallitseva tunnetila juuri nyt. Olen epäonnistunut, ja se saa häpeän punan nousemaan poskilleni. Lakkiaisissa tuli mässäiltyä kamalasti, eikä alkoholillinen ilta tosiaankaan helpottanut syyllisyyttä häpeän tuntemisesta. Kuinka kumma ihmisen mielen täytyy olla, että häpeää syömisestä seuraavaa syyllisyyttä ? Eikö se ole oikeastaan positiivinen asia? Ei syyllisyyttä ahmimisesta saa hävetä, sillä tarpeeksi suuri häpeä saa asiat (ja kilot) liikkeelle. Motivoivaa häpeää, katsokaas.

Asiasta toiseen, olen läskistynyt :( Painoin AAMULLA 52,4 kg... Ei tuntuisi niin pahalta jos se olisi iltapaino!

This post need more thinspiration...

Päivän tavoiteruokavalio, otan vapauden lisätä kahvia tuohon :P

On sydäntä riipaisevaa poistaa yksi rasteistani!